Paulo Coelho - Veronika päättää kuolla

Kirjailija: Paulo Coelho

Kirjan nimi: Veronika päättää kuolla (Veronika decide morrer)

Suomentanut: Sanna Pernu
Alkuperäinen julkaisu: 1998

Ensimmäinen kovakantinen julkaisu: 2003

Kyseessä oleva julkaisu: 2012

Sivuja: 240

+ kirjan synty

Sain tietää kirjasta ystävältäni, joka suositteli sitä minulle, sanoen, että se ei ole ollenkaan niin masentava kuin mitä nimi antaa ymmärtää, ja että se on oikeastaan mieltä nostattava. Epäröin todella paljon, etenkin kun kirjasta löytyi vain yli 20e maksava kovakantinen painos, joka ei minua paljoa puoleensa vetänyt etenkään hinnan kannalta. Ei sillä, että olisin pihi, mutta ne rahat, jotka saan käteeni omaa käyttöä varten ovat niin häviävän pienet, että en tykkää ostella kovakantisia tai muuten vain yli 20e maksavia kirjoja. Yritin saada äitiäni ostamaan sitä minulle, mutta hänen mielestään kirja kuulosti todella masentavalta, eikä hän uskonut paljoakaan ystäväni mielipidettä, tai pikemminkin ajatteli, että minulle se olisi paljon pahempi.

Mutta sitten, viime kuun loppupuolella, kalusin juuri rahaa saaneena Malmin Suomalainen kirjakauppaa. En voinut olla tarkistamatta löytö hyllyjä, ja siellä näin tämän kirjan, mukana elokuva, vain 9.95e. Olin jo haalinut niin paljon tavaraa, että ei olisi pitänyt ottaa tätä, mutta en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Kuka tietää milloin törmäisin samaan kirjaan halvalla ja niin, että siihen olisi varaa.

No, aluksi lukeminen oli hidasta, en oikein ollut lukutuulella ja kirja vaikutti hyvin omituiselta. Olin todella ymmälläni, kun tarinassa Coelho puhui itsestään ja siitä miten oli kuullut Veronikan tarinan toiselta samannimiseltä naiselta, ja totta puhuen en tajua sitä vieläkään. Mutta lopulta sain kerättyä rahkeeni, ja sain luettua kirjan loppuun.

Ensinnäkin haluaisin sanoa, että kirja ei missään nimessä sovi lapsille. Ei niinkään väkivallan takia, mutta kirjassa puhutaan sellaisista asioista, jotka eivät sovellu kauhean nuorille. Tietenkin mielisairaalan jutut, mutta myös seksiin liittyen. Itsekin koin seksiin ja itsensä tyydyttämiseen liittyvät kohdat hieman epämiellyttäviksi ja sopimattomiksi. En tiedä, onko se tarinan kannalta tärkeää, mutta omasta mielestäni ne olisi voinut jättää pois.

Mutta mielisairaalan käytännöt ja kirjan antama kuva mielisairaalasta, tappavat määrät insuliinia ja täysin säännötön elämä, voivat olla rankkaa herkemmille lukioille tai antaa vääränlaista kuvaa siitä, millaista elämä on jos on niin sanotusti 'hullu'. Se saattoi päteä silloin, kun mielisairaudet eivät olleet vielä niin tuttuja, mutta kirjassa on jotain mikä saa sen mielestäni sopimaan nykyhetkeenkin, joten 'hullujen' täydellinen vapaus tehdä mitä tahansa on hyvin harhaanjohtavaa.

Kirja siis kertoo Veronika nimisestä vähän yli kaksikymppisestä naisesta, joka on elänyt elämänsä vanhempiaan miellyttäen, ja jättänyt kaikki intohimonsa ja unelmansa. Tyytymättömänä elämäänsä, hän päättää tappaa itsensä unilääkkeillä, joita oli kerännyt juuri tätä varten. Mutta Veronika herääkin mielisairaalassa, ja siellä hänelle kerrotaan sydänviasta, jonka takia hän ei elä kuin viikon. Veronika yrittää kovasti löytää tavan tappaa itsensä niin nopeasti kuin mahdollista, sillä mikään ei ole pahempaa kuin odottaa kuolemaa, mutta tutustuukin mielisairaalan elämään ja ihmisiin.

Loppu oli mielestäni todella kaunis, ja se oli juuri täydellinen tälle tarinalle.

Täytyy kyllä myöntää, että kun alotin lukemaan tätä kirjaa, en voinut olla miettimättä että äiti olisi oikeassa, että kirja olisi oikeasti minulle liian masentava, mutta kuten ystäväni oli sanonut, se oli todella mieltä ylevöittävä ja iloinen tarina loppujen lopuksi. Kirjasta on arvosteluissa sanottu mm. että se on palauttanut elämänhalun vaikeassa tilanteessa, ja en tiedä miten se olisi minuun vaikuttanut jos olisin ollut todella syvällä, mutta kun kerran olen aika lähellä pintaa, ja haluan kaikista huolistani sun muista huolimatta elää, tämä kirja oli mukavaa luettavaa, ja siitä tuli hyvä mieli, mutta minuun se ei vaikuttanut paljoa vahvemmin. Muistelen tietenkin vielä sitä hyvällä, ja varmasti myöhemminkin, mutta itselleni kirjasta ei ollut pelastusköydeksi.

Suosittelen silti kirjaa lämpimästi sellaisille, joilla ei ole paljoa elämänhalua tai on menossa ikävä vaihe elämässään, joutuu tappelemaan joka päivä, sillä uskon, että tämä kirja, tämä tarina voi hyvinkin auttaa useita ihmisiä. Asiaa auttaa se, että Coelho on itse ollut mielisairaalassa, joten tarinassa on aitoutta mikä tekee siitä vielä parempaa luettavaa.

Kirja ei ehkä sovellu kaikkein herkimmille ja nuorimmille, mutta en sano että se ei voisi olla heistä hyvä tai ei voisi auttaa.