Se kun luet kirjan loppuun ja se loppu murtaa sun sydämen.
Luin äsken loppuun Iina Korpivaaran Näkijä Osa 1n, ja se oli loistava. Alussa vähän mietitytti et onko oikeesti mielenkiintonen, mutta sit se salakavalasti kieto pauloihinsa ja jäin koukkuun. Aivan ihana! Ja siis ää Marisa ja River ;;u;; En haluu spoilaa siltä varalta, että joku sattuis vahingossa lukemaan tän postauksen ennen kirjan lukemista, mutta sen vaan sanon et lopussa teki mieli itkeä. En tiiä miten kestän odottaa seuraavaa osaa!!
Se on jännä miten paljon kirja voi vaikuttaa. Useimmille ihmisille kirja on vaan paperia jolla on sanoja jotka muodostaa tarinoita, eikä tajua yhtään miten joku voi itkeä, repiä hiuksiaan, stressata, vihata niiden takia, ja rakastaa niitä niin paljon. Jos oon lukenu todella hyvän kirjan en voi alottaa toista kirjaa saman tien, koska oon niin kiinni siinä just luetussa. Ja saatan usein sarjan loppuunlukemisen jälkeen miettiä et mitenköhän se loppuu, täytyypä lukea sitä taas! kunnes muistan että luinkin sen jo loppuun. Ja uuden luettavan kirjan valitseminen on niin vaikeaa!! Mul se menee usein niin et joudun kokeilla useampaa kirjaa ennen ku löydän sen mitä haluan seuraavaks lukea, sen mikä sopii siihen hetkeen. Siks jää paljon kirjoja kesken ja vaikee saada niitä luettua koska on jo alottanu eikä oikein muista alkua muttei halua alottaa alusta, ja koska alku on harvoin todella hyvä koska siinä ei vielä pääse kiinni tarinaan ja hahmoihin niin tulee sellanen mielikuva ettei oo kauheen hyvä kirja ja jää tosi helposti hyllylle keräämään pölyä.
Mutta täytyy vaan jatkaa yrittämistä, jos on hyvä kirja niin kyllä sen lopulta saa luettua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti